tiistai 28. lokakuuta 2014

Lapset ilmaiseksi ketsuppia saa.

Otetaanpa vaihteeksi puuduttava katsaus aina silloin tällöin tällä kanavalla vilahtaviin kantaviin teemoihin. Kertojaäänen mielenterveysdiagnoosin aste asteelta tarkentumisen lisäksi en olekaan muutamaan päivään avautunut sellaisista yleismaailmallisesti kiinnostavista aiheista, kuten kehonkoostumiseni muoto, tapa ja suunta, tai vaatetuksellisen ylivarusteluni aste. Lisäksi toivoisin voivani kertoa, mitä ruokaa olen tänäänkin laittanut, mutta kun en ole. En muka jaksanut odottaa hellan ääreen asti. Ja kotona vasta sain kuulla, että huomennakaan en pysty, joten olisi ehkä kannattanut kuitenkin.

Pöh tätä elämää. Pitäisi keittää enemmän tuppipottuja, että tuntisi olevansa kunnon kansalainen.

Olen syönyt hyvin, hyvin huonosti viimeiset pari päivää. Lähinnä täytekakkua. Viime viikolla söin paljon kaalta, eri muodoissa. Satunnainen yö- ja ruokavieras sai ehkä vähän vääristyneen kuvan perheemme elintavoista, kun kaalta oli tarjolla useissa eri muodoissa. Jääkaapissa vaan ei oikeastaan ollut paljoa muuta. Pakastimesta löytyi lisäksi ruusukaalta. No, onneksi teen oikein hyvää kaalta paistinpannun ja voin avulla. Kaalilaatikko ei ole bravuurini (enkä erityisesti jaksa joka kerta kuulla, että isä tekee parempaa), ja kaalikeittoon en nyt tunne suurta hinkua. Ehkä pitäisi.

Kun kaalikin oli lopulta loppu, söin ainakin kerran ulkona jotain, jonka jälkeen en muista mitä söin, ja sitten lauantaina hampurilaisen, koska oli pakko, ja sunnuntaina toisen, mutta itse tehdyn, mikä oli yllättävän hyvä ja hieno. Sunnuntain jälkeen olen siis syönyt lähinnä täytekakkua. Töissä en ole uneksinutkaan ihan oikeista lounaista, vaan syönyt tonnikalaa kissanruoan näköisistä purkeista. Työkaveri alkoi maukumaan tänään. En nyt vain jaksa alkaa muuttaa tapojani juuri nyt. Olen tottunut siihen, että evääni ovat ankeat.

Nyt jos koskaan kaipaan sokerilakkoa. Katsotaan miten käy.

Painoni on kuitenkin kehittynyt maltillisesti. Olen kehittänyt vyötäisilleni puolitoista kiloa stressipehmustetta, ja olen hyvin, hyvin iloinen, että sitä ei ole kertynyt tämän enempää. Olisin ehkä ansainnut suuremman rangaistuksen laiminlyönneistäni.

Mahdun siis edelleen vaatteisiini. Garderobini käyttötasoprosentti on 8,97, mikä on alle yhdeksän, joka on se maaginen raja, jonka alitettuani minun on vallan lupa miettiä uudistusmielisiä ajatuksia. Nyt en vain koe tarvetta uudistaa mitään. Kaikki on ihan ok, kunnes jotain hajoaa. Minulla on muutamat todella käytettävät housut, yksi puolihame, kaksi leninkiä, riittävä määrä neuleita ja jakkuja, ehjiä alusvaatteita, lähes siisti talvitakki, monta kaunista huivia ja aika monta mustaa pipoa, joihin olen yhtäkkiä kehittänyt jonkinlaisen hingun. Ja sitten on riittävä määrä pyjamahousuja ja väljiä t-paitoja ja villasukkia. Mustia kauniisti lantiolle asti laskeutuvia toppeja (ei liian pitkiä) on hitusen liian vähän, ja niitä ostan heti kun löydän. Mutta vain, jos ne ovat täydellisyyttä hipovia.

Sata on iso luku. Sataan vaatteeseen mahtuu mukaan vallan helpostikin muutama, joihin olen hyvin, hyvin kyllästynyt, mutta ehkä minä nyt vielä annan niidenkin roikkua tuossa joukon jatkona, kun en kerran uusiakaan tarvitse.

Aika helpottava olo. Ihan kuin olisin päässyt irti riippuvuudesta, mutta saisin silti jatkaa käyttämistä. Onhan se vallan suotavaa pukeutua, etenkin Suomessa talvisin.

Kaunomielestä tuli aikuinen. Asia suorastaan kristallisoitui hänelle eteisessä eilen. Olin yllyttänyt tytön kaivertamaan melonista sisukset ulos, ja askartelelemaan hallowelonin, Sannan ohjeiden mukaan. Tuli hieno, ja ihasteltiin sitä kovasti. Sitten laitoimme sen eteiseen. Eteisessä on lattialämmitys. Monta, monta päivää myöhemmin Kaunomieli tönäisi k.o. kalmakallon kumoon, homeinen melonihyhmä levisi pitkin lattiaa ja myös keräyspaperilaatikkoon. Koska Kaunomieli oli ainoa paikalla oleva henkilö, ja aikuinen, hän siivosi jäljet. Niin aikuiset tekevät.
La

2 kommenttia:

  1. Joo, ne ei ole kovin kestäviä... mutta hauskaa, että joku on saanut kipinän mun tekeleistä :)

    VastaaPoista
  2. Jep :) nyt en kyllä vähään aikaan askartele, näpertele tai puhdepuuhastele. Ehkä joulupipareita sitten seuraavaksi.

    VastaaPoista